Jalkapallovertaukset ontuvat kentältä

Tarkemmin ajatellen en halua Suomen Pankin pääjohtajaksi. Erkki Liikanen tunnettiin lupsakkana vitsiniekkana ennen nykyistä virkaansa. Suomen Pankki ei tee  ihmiselle hyvää. Katsokaa, miten Ahti Karjalaisenkin kävi.

Kokkolassa on alkamassa superviikonloppu. Farmari-messuille odotetaan 80 000 ihmistä ja samaan aikaan on Kokkola-rockia, oopperaa ja ties mitä. Ja lauantaina kokoontuu myös arvovaltainen Anders Chydenius -seminaari.

Edellisestä onkin kulunut 15 vuotta. Muistan hyvin, kun rahapulissani liftasin Kokkolaan nähdäkseni EU:n komission puheenjohtajan Jacques Delors´n ja presidentti Mauno Koiviston samalla rahalla. Kirjoitin siitä Spagettivatikaani-kirjani aloitusluvun, "Delors Kokkolassa". 

Keskipohjanmaa-lehti kutsui ystävällisesti minut kirjoittamaan evästyksen seminaarin arvovieraille, jotka keskustelevat "Suomen ja Euroopan unionin talouskriisistä ja eväistä uuuteen nousuun". 

Koska ennakoin, että Tarja Halonen, Olli Rehn, Jutta Urpilainen, Esko Aho, Sinikka Salo, Asmo Kalpala et al. ryhtyvät vanhasta muistista paapattamaan innovaatioista, koulutuksesta, kilpailukyvystä ja "ikääntymisen haasteista", koetin haastaa heitä tykittämään tiukkaa tekstiä itse pääkysymyksestä.

Joka on:

"Mitä on tehtävä rahoitusteollisuudelle, joka kerta toisensa jälkeen ajautuu kriiseihin, horjuttaa vastuullista valtiontaloutta, tuhoaa työpaikkoja ja yrityksiä sekä ajaa maailman köyhät syvempään ahdinkoon?

"Käytetään Olli Rehnille rakasta jalkapallovertausta. Mitä hyötyä on, jos muut pelaajat harjoittelevat tunnollisesti, kohentavat taitojaan ja toimivat koko joukkueen eduksi, jos maalivahti päästää laukauksia sisään mielensä mukaan?

"Ja on syytä epäillä, että maalivahti on tehnyt tuottoisan tulosvedon omaan lukuunsa."

Jalkapallovertaukset ontuvat pois kentältä ennen kielipeliajan päättymistä, mutta toivotaan, että keskustelu vihdoin  viriää. Koko teksti siis Keskipohjanmaa-lehdessä 1.8., ja joskus blogissa.

Sorry, Erkki

Tänään oli Hufvudstadsbladetin vuoro arvioida Luoton loppu. JP Roosin teksti oli älykäs ja analyyttinen, vaikka olikin kehuva.

Roosin mielestä kirja on "sekä äärimmäisen kriittinen että informatiivinen. Samaan aikaan viihdyttävä ja opettava". 

Tavoite saavutettu!

"[Kirjoittajan] sympaattisin ajatus on juuri se, että myös täysin tavalliset ihmiset voivat ymmärtää mistä  on kysymys, kuinka rahoitusinstrumentit toimivat, miksi katastrofi syntyi, kuinka se voitaisiin korjata. Hän tekee myös kaikkensa todistaakseen väitteensä kirjallaan ja onnistuu ainakin osittain."

Siunatuksi lopuksi JP Roos toteaa, että koska David Oddsonin pätevyys Islannin keskuspankkiiriksi perustui kirjallisuuden opintoihin ja radiohupailuihin, myös minulla olisi täysi oikeus pyrkiä Suomen Pankin johtoon. 

"Jos ajatellaan kaikkia Erkki Liikasen ja kumppaneiden tekemiä virheitä, Harakka olisi parempi vaihtoehto."

Totta, niin totta. Ryhdyin heti miettimään asiaa. Ensimmäisenä virkatoimenani määrään suklaan Suomen rinnakkaisvaluutaksi. Eikö olisi hauskaa? Lasten hampaat olisivat paremmassa kunnossa, kun eivät hennoisi syödä rahaa. 

Kuka määrää, että pankkitoiminnan on oltava tylsää.

Kun perinpohjaisen kirja-arvion vieressä oli vielä Tapani Ritamäen kolumni, joka käsitteli kirjaani myötämielisesti, luin lehteä Oulunkylän Ärrällä lähestulkoon itkien. 

Roos kun sai kirjastani aiheen pohtia "suomalaista keskustelua", joka ei jaksa syttyä  näin isoista ja vaativista aiheista. Poliitikotkin keskittyvät kähmimään halpahalleilta vaalirahaa.

Roos pahoittelee, että Luoton loppu "upposi kuin kivi kesäjärveen". Uskon kuitenkin vakaasti, että se ponnahtaa vielä pinnalle kellumaan. Myös JP Roosin ansiosta.

Voimistuneena palaan kirjoittamaan Keskipohjanmaa-lehden tilaamaa artikkelia, jossa saan lähettää terveiset lauantaina Kokkolaan kokoontuvalle Anders Chydenius -seminaarille ja sen arvovaltaiselle puhujakaartille, Tarja Haloselle, Olli Rehnille, Jutta Urpilaiselle, Esko Aholle... 

Mutta, enteellisesti, Erkki Liikasta ei ole kutsuttu.  

PS: Helsingin Sanomat noteerasi nettisivuillaan JP Roosin ystävällisen idean (samoin kuin Taloussanomat ja Kauppalehti, joissa kummasskaan ei ole näkynyt arviota kirjasta!).

Hellehatun noston arvoinen suoritus

Tänään, kesälomalta palattuani sain viimein lukea Helsingin Sanomista  kauan odottamani arvion Luoton lopusta.

Jyri Raivio oli pitänyt kirjasta, mikä ei ole yllätys, sillä hän on harvoja toimittajia, jotka selvisivät talouskriisin seurannasta kunnialla. Raivio on kommentoinut pitkin matkaa rahoitusteollisuuden edesottamuksia terävästi, hauskasti ja analyyttisesti. 

Olin siis imarreltu, että Raivion mielestä kirjani on "mainiota luettavaa", draama kulkee "hurjaa vauhtia ja hyvin lennokkaasti". Kirja on hänestä "hellehatun noston arvoinen".

Kovin syvälle itse tematiikkaan ei kirja-arvio tietystikään ulotu. Ajattelin tarjota tämän sivuston foorumiksi talouden ajankohtaiskeskustelulle. Kirjaan tänne tuoreita havaintoja finanssikapitalismin touhuilusta ja otan tietenkin hanakasti vastaan kannanottoja.

Olen havainnut kirjan arviot toistaiseksi Aamulehdestä (28.6.) ja Turun Sanomista (10.7.) Jos sinulle on tullut vastaan kommentteja lehdistä tai nettisivuilta, anna ilmi!